"Ei yhtään ystävää"

Tango "Ei yhtään ystävää" oli Unto Monosen ensimmäinen julkaistu sävellys, johon hän on kirjoittanut sekä sävelen että sanat. Levylle laulun lauloi Erkki Junkkarinen vuonna 1953 Unton ollessa tällöin hieman yli kaksikymppinen nuorukainen (* 23.10.1930).

Pienen tutkielman tarkoituksena on eritellä melodiaa sekä erityisesti sanojen ja sävelen yhteyttä ko. sävellyksessä.

Sävellyksen rakenne on tyypillinen: alkusoitto ja AABA-kehyssikermä.

Alkusoitto

Alkusoitto alkaa Monoselle erittäin tyypillisellä intervallilla pienellä sekunnilla, joka "pörrää" huippusävelen ympärillä luoden eräänlaista huojuvaa, epävarmaa ja levotonta tunnetta. Sitten askelkulkua seuraa hyppy vastakkaiseen suuntaa. Pientä sekstiä seuraa yllättävästi suuri seksti (eikä vastakkaissuuntainen asteittainen sävelkulku kuten "normaalisti".

Sama teema toistuu sekvenssinä sekuntia matalampana. Toiston sointukulku on V7 – I – Im (siis huippudominanttisoinnusta purkaus tapahtuu e-mollosävellyksessä ensin hieman yllättäen toonikan duurisointuun, jota seuraa mollisointu.). Sekvenssin kolmannella kerralla seuraa uusi pieni yllätys:

E-mollin perussointua Em (Im) seuraakin F (IIb ) ja sitten paluu Em-sointuun.

Murtosointusävelkulkua hallitsee avosointinen kvintti.


Alkuun

A-osa

A-osa 1. säe alkaa kohotahdilla ja yllättävästi kvintti-hypyllä huippusäveleltä teräsavelelle ylöspäin.

Useat sävellyksethän alkavat ylöspäisellä hypyllä huippusäveleltä perussävelelle tai oktaavihypyllä, sekä suomalaisille tangoille tyypillisillä slaavilaisvaikutteisella pieni seksti-hypyllä välittäjälle. Monosen avaus on yllättävä!

Pääteeman toisen säkeen melodia kulkee murtosointuisesti, jota myös hallitsee kvintti:

Pääteeman toistossa 1. säe on sekunnin ylempänä ja 2. säe sekunnin alempana. Kvintit hallitsevat sävelmän tunnetta.


Alkuun

B-osa

B-osa alkaa myös kohotahtisesti, mutta intervallina hypyssä on kvartti ylös ja hieman myöhemmin kvartti alas, ja näin osaa hallitsee arkaistinen sävy.

B-osan toisen säkeen melodia kulkee sekuntikulkuna alaspäin c2 – fis1

ja osan lopussa ylöspäin perussäveleltä e huippusävelelle h (sävelkulun laajuus on näin toteavasävyinen kvintti).

B-osan 2. ja 4. säkeen nelisävelet vaudittavat muuten niin rauhallista sävellystä.


Alkuun

Sanoitus täydentää tunnelman

Sanoituksellisesti laulu jakautuu kahteen osaan. Sävellyksen A-osat on sanoitettu tunnetilaa kuvaavina. Melodiaa hallitsevat kvintti ja pieni sekunti. Kvintti kuvastaa avosointisena toteavuutta, tyhjyyttä, autiota. Pieni sekunti antaa surumielisen sävyn.

Sävellyksen B-osa vastaavasti on yleispätevää "tangofilosofiaa", jossa onni on annettu meille kohtalon pois-otettavaksi, väliaikaiseksi, muistojen antajaksi. Melodiaa hallitsevat kvartti ja pieni sekunti. Kvartti antaa arkaistisen soinnin B-osalle.

Teoksen A- ja B-osilla on siis eri tehtävä niin sävellyksen kuin sanoituksenkin osalta.

Sanoituksessa ovat "ei yhtään ystävää" (yksinäisyys), "outo tie", "lohduton", "kohtalo", "kaipuu", niin peräti "loputon kaipuu" luoden lohduttoman, kaipaavan, tyhjän, aution tunnelman, jota kuvaavat täydellisesti melodian avoimet intervallit kvintti ja kvartti. Monosella näyttää kohtalo olleen mielessä jo nuorena. Matti Louhivuori levytti samana vuonna (-53) Monosen säveltämän ja sanoittaman "Sininen satu"-tangon, jossa "haavelinnamme särkyi, pois sun kohtalo vei". Ja olihan jo 1951 julkaistu "Kohtalon teitä"-valssi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Monosen "Ei yhtään ystävää" on ehjä pieni tangolaulu, jonka sävel ja sanat yhdessä kuvaavat laulun aihepiiriä erinomaisesti, ja erityisesti sävelen ja sanojen vastaavuus tekee siitä kuuntelemisen arvoisen.

© 2001 Esko Rönkkö

Tutustu Monosen sävellyksiin:


    Tähdet meren yllä


Warner/Chappell Music Finland Oy:n julkaisema "Tähdet meren yllä"-nuottikirja on must kaikille Monosen musiikin ystäville). 

 

   Takaisin Eskon Puumerkki-sivulle



Alkuun