Viihdekonsertti
Unto Monosta muistellen

Juankosken Seuratalossa 21.11.2004 klo 13 ja 19


Konsertin aluksi kuului putkiradiosta Pieni laulu, 1. levytetty Unton Monosen sävellys. Näyttämön oikealla sivulla oli pieni kamari-interiööri 50-luvun tyyliä, seinällä orkesterikitara, kuvia, tanssi-ilmoitus …

Katariina Keinänen Katariina Keinänen

Konsertin ensimmäisenä solistina oli Katariina Keinänen, joka aluksi tulkitsi 50-luvun alun tangon Aamunkoi, joka sijoittui lupaavasti kolmanneksi Musiikki-Fazerin iskelmäsävellyskilpailussa.
Ei yhtään ystävää on merkittävä Monos-tango sikäli, että sen sanoitus on myös hänen ensimmäinen itsensä tekemä, julkaistu nimimerkillä Kalevi Artell.
Liekki yössä-valssi kertoi pieniä ilmiöitä tarkkailevasta lauluntekijästä, ja tietysti kaipauksesta. Liekki yössä jäi viimeiseksi hänen eläessään levytetyksi iskelmävalssiksi.
Onni vaihtuu on bossanova, joita Monosen jäämistössä on muutamia. Teksti on Orvokki Idän, siis Reino Helismaan tekemä. Katariinan laulajan taidot tulivat hyvin esiin, samoin kuin komediennen kyvyt juontaja Ville Nyyssösen show-parina. Vakavat tangot saivat kevennystä, ja meillä kaikilla oli hauskaa.

Seuraavaksi lauloi Risto Nissinen Raimo Jokisalmen säestämänä.
Syyskaipaus on Monosen säveltämä ja sanoittama kaipuulaulu vuodelta – 54, joka levytettiin uudelleen 9 vuoden kuluttua Reino Helismaan sanoittamana nimellä Syksyinen kaipaus. Jälkimmäinen on ammattimiehen tyylikäs sanoitus, mutta kyllä Monosenkin sanoituksessa on karheudesta huolimatta sitä jotain. Viimeiseen säkeistöön on jo kirjattu ikuinen kaipuu: "palatakseni tänne jälleen, ja jälleen kaivaten." Siis kerralla kaksi versiota; ensin Monos-sanoitus ja välisoiton jälkeen Helismaan sanoitus.
Kun rakkain saapuu on harvoin kuultu tango, joka muodostuu ihmeellisesti Monosen varhaistyöstä Eron tango. Nimittäin AABA- kehyssikermä Eron tangon sanoitukselle Mononen on säveltänyt aivan uudet teemat. Entinen sävellys ei joutanut roskiin, vaan sen A-osan sävelmä on Kun rakkain saapuu-tangon johdantona parisäkeistönä, ja se on sanoituksena erittäin hyvä luontoa kuvaava riimitys, jossa ei esiinny turhia sidesanoja.
Kangastus on klassikkotango, jonka Mononen oli ristinyt Fata Morgana- nimiseksi, ja olisi halunnut myös pitää nimen, mutta Jaakko Salo muutti nimen. Saukki stilisoi Monosen sanoitusta neljäkymmentä vuotta sitten.
Kaukomerten laulu nauhoitettiin v. –71, mutta kaupasta sen sai vasta –74 Unto Monosen muistolle-älppärillä. Duurivalssi on iloisempaa Monosta. Unton alkuperäissanoituksen viimeisteli Juha Vainio.


Tangon kulta-aika oli vuosina 1961-65. Siihen aikaan johdatti meidät tangokuningas Erkki Räsänen.

Erkki Räsänen Erkki Räsänen

Tähdet meren yllä on tangobuumin huippuvuonna –64 levytetty klassikko-tangojen joukkoon paikkansa vakiinnuttanut teos.
Syvä kuin meri –tangon Mononen teki Rahkoselle mittatilaustyönä. Sanoitus on Monosen elämänmyönteisintä ja positiivisinta (iskelmä)lyriikkaa.
Ikkuna kadulle on swing, joka kuvaa selkeästi ja kuvaavasti kaupunkimiljöötä, sekä mustasukkaisuuden tuntojakin.
Kotitie –foxin sanoituksesta voi rivien välistä lukea kaipuuta lapsuuden Karjalaan, vaikkakin teksti on sinällään yleispätevä kuvaus. Pitkäaikaisen Monos-hanuristin, Muolaan Ala-Hotakasta evakkoon lähteneen Lasse Santakankaan kertoman mukaan kumpikaan ei keikkamatkoilla jutellut tai kaipaillut Karjalan luovutetuille laulumaille. Untohan oli kotoisin Muolaan pitäjän toiselta puolen Oinaalan kylästä. Monosen tuotannossa ei ole mitään Somerollekaan viittaavia sanoituksia. Eksoottinen Lappi on siis poikkeuksellinen aihepiiri.
Kaipuuni tango on Monosen kaipuu-laulujen parhaimmistoa. Se on myöhemmin saanut toisenkin nimen: "Illan varjoon himmeään". Tekstin synnystä Mononen kertoi Pekka Gronowille. "Se tosiaan kävi sillä lailla, että minä katselin ikkunasta ja se vain tuli."
Erottamattomat on valoisa tango rakkauden voimasta. Täytyy sanoa, että tangokuningas Erkki Räsänen osaa valloittaa yleisön!


Väliajalta yleisön swengasi saliin kitarataituri Esko Hartikainen, joka soitti konsertin ainoan sävellyksen, joka ei ole lähtöisin Unto Monosen sävelkynästä. Kuitenkin kyseessä oli tärkeä Monoseen liittyvä sävelmä, nimittäin Zequinha Abreun TICO-TICO.

Esko Rönkkö kertoi Satumaa-tangon syntyhistoriasta. Raimo Jokisalmi soitti harmonikalla TANGO AMORin introjen eri versiot, joista sitten muodostui Satumaan alku- ja välisoitto.

Risto Nissinen Risto Nissinen

Risto Nissinen ja Raimo Jokisalmi esittivät konsertin nimisävelmän.
Kylmää tulta on julkaisematon valssi, jossa olisi ainesta menestyskappaleeksi, vaikka Monosen sanoituksessa on hänelle tyypilliseen tapaan pientä klappia. Sanoituksen ideoissa Mononen on kyllä omaperäinen ja kekseliäskin.
Jos jätät minut jäi Reijo Taipaleen levyttämänä 60-luvulla vähemmälle huomiolle, vaikka sen sovitus kuuluu Jaakko Salon arvion mukaan hänen parhaimpiinsa.
Rakkaani tuulien ilmestyi vuonna 2003 Eino Grönin Yötuuli-CD:llä sanoittajana Sirpa Viisa. Unto Monosen sanoituksia on kritisoidu, mutta hän kehittyi aika hyväksi sanoittajaksi. Alkuperäinen sävellys ja sanoitus on nimeltään Kuin siipirikko, joka olisi ollut 70-luvun lopun Viikonloppuisä-, Yksinäinen- ja Elämänvalttikortit- aikaan taatusti usein soitettu kahviloiden levyautomaateista. Sanoituksen kielikuvat aukeavat kuulijoille, ja sanoituksessa esiintyy myös aika harvoin iskelmäsanoituksiin sisältyvä sana sääli. Välisoiton jälkeen kuulimme Kuin siipirikko-version. Riston ja Raimon vuosia jatkunut yhteistyö antoi vankan pohjan heidän esityksiinsä.

Megatähtiprinsessa Katariina Keinänen aloitti toisen osuutensa voittoisalla sävellyksellä.
Polttava liekki voitti Yleisradion iskelmäsävellyskilpailun 1960 yleisöäänestyksen perusteella. Jatsahtavan foxin sovitti aikoinaan Eino Virtanen, ja säveltäjän toivomuksen mukaan lauloi Brita Koivunen. Polttava liekki on järjestyksessään 16. Monosen levytetty sävellys (10 vuotta Pienen laulun ilmestymisestä) ja 1. vinyylille tallennettu. Pasilla ja Eskolla swengasi mahtavasti!
Lapin tango on Monos-sävelmä, johon hänellä oli vaikeuksia kirjoittaa sanoitus. Niinpä Mai-Lis Könönen kirjoitti Lapin luontoa ylistävän sanoituksen. Säveltäjän toivomuksen mukaan sen levytti Tamara Lund. Tämä Monos-klassikko on suosittu Japanissa saakka.
Suvesta syksyyn oli Syksyisen kaipauksen kääntöpuolella. A-osan melodia on jo mestarin työtä. B-osan yksinkertaisempi melodia ja rytmi antavan tangolle rauhallisempaa ilmettä.


Kristiina Reinikainen-Alanko Kristiina Reinikainen-Alanko

Olimme kuulleet upeita Monos-iskelmiä upeasti tulkittuna, mutta emme olleet vielä kuullut hänen pääteostaan, musiikillisesti vivahteikasta ja taiteellisiakin ansioita omaavaa Yölaulua.
Mononen piti itse Aila Meriluodon runoon säveltämäänsä Yölaulua pääteoksenaan. Myyntimenestystä siitä ei koskaan tullut, sillä se julkaistiin WSOY:n kirjallisella äänilevyllä 1976 Terttu-Anneli Uhleniuksen laulamana ja Jani Uhleniuksen sovittamana. Samojen tekijöiden voimin levytetyn Kakskymmentä suvea julkaisi levyllä Love Records, ja tämä levytys on saanut hieman enemmän julkisuutta. Aila Meriluodon hittiruno Lasimaalaus-runoteoksesta on Monosen kohtaloa ajatellen hieman enteellinen.
Unto Monosen viimeiset sävellykset olivat Via Dolorosa ja Olit mennyt, jotka syntyivät "itkevän kynän runoilijan" Tyyne Määttäsen uskonnollissävyisiin teksteihin kesäkuun alussa 1968. Mononen kuoli 28.6.-68, ja Määttänen noin kuukautta myöhemmin.
Juankoskelainen laulaja/laulunopettaja Kristiina Reinikainen-Alanko tulkitsi taidolla ja tunteella vaativat, taidelaulua lähestyvät Monos-sävelmät. Yölaulun hän lauloi Esko Hartikaisen säestäessä kitaralla, ja Olit mennyt-laulun Kultaisen harmonikan voittajan Pasi Horttanaisen ja Esko Hartikaisen säestyksellä, sekä Kakskymmentä suvea koko orkesterin säestyksellä.

Tangokuningas Erkki Räsäsen toinen osuus koostui tutuista klassikoista ja parista harvinaisesta sävellyksestä.
Yö ikkunan takana on vähemmälle huomiolle jäänyt upea Monos-tango, jonka tulkinnasta Seinäjoen tangomarkkinoillakin voi huomata, onko laulajasta aatelis-ainesta. Sanoitus on Monosen ideoimaa ja Saukin viimeistelemää.
Yön hiljaisuudessa on Esko Rahkosen ensilevyn b-puolen tango, jonka suurin loistokkuus on Monosen alkusoitossa ja Matti Viljasen sovituksessa. Sanoituksessa on samoja teemoja kuin Ikkuna kadulle- swingissä.
Viimeisestä illasta on hyvä osoitus siitä, kuinka etevän runoilijan P. Mustapään runo sopii suomalaisen laulelman sanoitukseksi.
Hannu Mäkelän runoon sävelletty Tummat vedet on omalaatuinen pieni helmi Monosen laulelmissa. Sen lauluosuus on 4/4-tahtilajissa, mutta intro on 3 /4-tahtilajissa. Kun lisäksi intron melodia koostuu 6/8-nuoteista taas omalla rytmityksellään, niin sen tunnelmassa on jotain hohtoa ja kiehtovuutta.
Kohtalon tango alkaa kertovalla verse-osalla, ja jatkuu tiivistunnelmaisella refrainilla. Sävelmät ovat Unto Monosen, ja Jaakko Salo sovittaessaan loi lopullisen rakanteen. Sanoituksen perusajatukset ja yleiset tangofilosofiaa sisältävät fraasit ovat Monosen kynästä, ja voidaan olettaa, että Monosen elämän värikkäät vaiheet kuvastuvat sanoituksessa, jonka huolelliseen sanalliseen asuun viimeisteli Saukki.
Sateen tango on klassikko, jonka sovituksen Jaakko Salo loi yksinkertaisen-tehokkailla keinoilla sellaiseksi, että jos iskelmä voi olla taidetta, niin Sateen tango on sitä.

Jos meiltä suomalaisilta kysytään Unton päätyötä, niin monena vuonna Yleisradion soitetuin sävellys saa päätyön kunnian. Satumaan lauloimme kaikki yhdessä. Ja kuten kansallistangon arvoon kuuluu, niin nousimme kaikki laulamaan Satumaa seisten.

Ylimääräisenä saimme kuulla Erkki Räsäsen upean tulkinnan tangosta YÖN TUMMAT SIIVET.



HE SEN TEKIVÄT - ikimuistoisen päivän:

Solistit:
Erkki Räsänen
Kristiina Reinikainen-Alanko
Katariina Keinänen
Risto Nissinen

Muusikot:
Pasi Horttanainen musiikin johto, koskettimet, harmonikka
Raimo Jokisalmi harmonikka
Esko Hartikainen kitara
Juho Kanervo basso
Risto Nissinen rummut

Juontaja:
Ville Nyyssönen

Konsertin käsikirjoitus:
Esko Rönkkö
Heimo Konttinen

Konsertin tuottaja:
Heimo Konttinen
Juankosken kulttuuritoimi



Kiitokset solisteille, muusikoille, juontajalle ja konsertin tuottajalle.
Teitte sunnuntaipäivästä 21.11.2004 ikimuistoisen!

P.S. Myöskin Lennun tulen muistamaan iltarukouksissani.

Esko