Lapin tango soi outoa taikaa

Miksi Lapin tango soi outoa taikaa? Mikä saa sen melodian kuulostamaan erilaiselta, Lappia kuvailevalta? Tutkikaamme siis hieman sen a-mollissa olevaa lauluosan melodiaa. Lapin tangon on sanoittanut Mai-Lis Könönen, joten sävelen ja sanoituksen vertailu ei kuulu tähän Monosen tyyliä koskevaan pieneen tutkielmaan. Unohtumattoman levytyksen säveltäjän toiveen mukaan Lapin tangosta levytti Tamara Lund.

Refrain on AA1BA1-muotoinen kehyssikermä. A:n muodostaa säepari aa1, jossa jälkimmäinen säe on edellisen sekvenssi kvartin alempana ja hieman muunneltuna. Säkeen melodia etenee Monoselle erittäin tyypillisellä intervallilla pienellä sekunnilla, joka "pörrää" huippusävelen ympärillä luoden eräänlaista huojuvaa, epävarmaa ja levotonta tunnetta. Kuitenkin pieni sekunti-sävelkulut eivät leimaa Lapin tangoa surumieliseksi, kuten yleensä ko. intervalli vaikuttaa. Säkeen keskellä on ylöspäin kvarttihyppy ja paluu heti takaisin lähtösävelellä.

A1 on A:n kanssa lähes identtinen, mutta se päättyy perussävelelle.

B-osan alkupuolella on kvarttihyppy g:ltä alas d-sävelelle. Muutoin hallitsevana intervallina on jälleen pieni sekunti.

Jälkimmäinen säe alkaa edellisen sekvenssinä terssiä ylempänä, mutta loppuosa vie ylös h-sävelelle ja V7-sointuun.

Näin siis Refrainin kahdeksasta säkeestä peräti kuudella on sama melodinen aihe. Lisäksi kaksi muuta ovat kuin kaksosia (tosin ei identtisiä). Äkkiä luulisi, että refrain on tylsä, monotoninen, kyllästyttävä, mutta ihme kyllä ei. Se jaksaa yhä uudelleen ja uudelleen viehättää.

Verse on parisikermä CD. C on muotoa abab1. Alussa C-osan kohotahdista huippusäveleltä tapahtuu alaspäinen toteavasävyinen kvinttihyppy perussävelelle. Sitten taas b-säkeessä on jälleen kvarttihyppy alas:

Toinen a on sekvenssinä sekuntia alempana. Kummankin a:n melodiassa on siis "Herra, armahda"-kvintti alas.

Versen jälkimmäinen, D-sikermä on abbc, jossa siis parillinen, tavallinen ja tyypillinen korvataan rakenteella, joka johtaa kiihkeästi (hitaasta melodisesta rytmistä huolimatta) melodiaa johtosävelelle, ja edelleen rauhallisemmalle refrainille.

D-osan a:ta hallitsee sekuntikulku ja ylöspäinen kvarttihyppy.

Unto Monosen ensimmäinen julkaistu teos, jossa oli sekä sävel että sanat Monosen, oli "Ei yhtään ystävää". Siinä A-osaa hallitsi kvintti ja B-osaa kvartti. Lapin tangossa refrain muodostuu pienistä sekunneista ja kvarttihypyistä, ja verse-osassa esiintyy vuorostaan sekä kvintti että kvartti. Sen sijaan murtosointuista melodian kulkua ei Lapin tangon laulumelodiassa ole, ja kvarttia pienempää intervallia, terssiä, saa etsimällä hakea sävellyksestä. Lapin tangossa kvartti antaa arkaistisen soinnin refrain-osalle, ja osin myös verse-osaan.

Edellä olevan perusteella totean, että Mononen on pienillä sekunneilla ja yllä kuvatun, pääteemassa olevan kvarttihyppy-kuvion avulla luonut sävelellisen, arkaistisen Lapin kuvan.

 

ã Esko Rönkkö 2004