Hyvät Unto Monosen musiikin ystävät!


Kun Tapio Rautavaara 50-luvulla oli keikalla Keski-Pohjanmaalla, hän hankki tuomiset ja kävi Piippolassa tapaamassa kirjailija Pentti Haanpäätä. Haanpää oli kysellyt paljon Tapsalta tämän keikkatyöstä, sen raskaudesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Rautavaara oli kertonut harkitsevansa jättää keikkahommat. Kun Rautavaara oli ollut lähdössä pois, oli Pentti Haanpää nojannut ovenpieleen ja virkkanut:

"Ihminen tekee, mitä osaa. Pysy Sinä, Tapsa, maantiellä."

Ja Tapsa pysyi. Tuon lauseen voimme katsoa koskevan niin Rautavaaraa, Haanpäätä kuin Unto Monosta. Kun "Kenttä ja kasarmi" ilmestyi, Haanpää jäi ilman kustantajaa kymmeneksi vuodeksi. Haanpää oli kuitenkin tietoinen omasta erikoisosaamisestaan ja kirjoitti. Kun heinäpoutien aikaan hänen äitinsä oli houkutellut kirjoittavaa poikaansa pellolle, tämä oli antanut rahaa ja sanonut: "Palkkaa renki". Samoin voimme olettaa Unto Monosen olleen tietoinen omasta musiikillista lahjakkuudestaan. Vai voisiko kukaan Teistä kuvitella häntä "ryskätöitä" tekemässä.

Satumainen sattuma

Tutustuin ensimmäisen kerran Unto Monosen musiikkiin monen muun suomalaisen tavoin kirkonkylän kahvilassa. Levysoittimessa soi usein "Satumaa". Kuusikymmentä-luvun puolivälissä joku laittoi lantin levysoittimeen ja alkoi upea hanuri-alkusoitto. Kuunneltuani tangon sanoin serkkupojalle: "Tästä tulee suosittu." Ja parin kuukauden kuluttua alkoikin radiossa soida päivittäin "Syvä kuin meri", ja kerrottiin säveltäjä: Unto Mononen. Mielenkiintoni oli herännyt ja levyn toinen puolikin tuli tutuksi. Matti Viljasen sovittama "Yön hiljaisuudessa" oli ja on yhä maalaispojasta mahtava, suorastaan taidetta.

Nuoruusvuosinani tangot olivat tanssipaikoilla se jokin, joka sai kaikki selvät ja nauttineet tanssimaan. Mutta merkittävämmin Unto Monosen musiikki tuli seuraavan kerran elämääni 70-luvun alussa opiskellessani Helsingissä. Teknillisen oppilaitoksen ilmoitustaululla oli ilmoitus, että "M. A. Numminen esitelmöi suomalaisesta tangosta Töölön kirjastossa." Kirjastossa oli noin sata harrasta kuulijaa, kun M. A. kertoi ääninäyttein mm. "Unto Monosen muistolle"-levyn valmistuksesta, sen kokoamisesta Monoselta Rovaniemellä "kenkälaatikkoon" jääneen nuottimateriaalin pohjalta. Kertoipa hän senkin, että tuo laatikollinen on Scandia-Musiikin hallussa.

Seuraavalla viikolla jonkinlaisessa rohkeudenpuuskassa soitin Scandiaan ja pyysin nuotteja lainaan. Yllätyin, kun luvattiin noutaa ne Kulttuuritalolta, missä oli meneillään jokin äänitys. Siellä sain laatikon kainalooni ja menin kämpille. Tutustuin saamaani aineistoon ja tuli tunne, että nämä täytyy kopioida. Tekulla oli käytävässä markan kolikoilla toimiva hidas kopiokone, jolla kopioin päivittäin jonkinlaisen nipun vaihdettuani ensin pankissa markkoja pötkyttäin. Valitettavasti osa aineistoa oli niin haaleaa, etteivät niiden kopiot olleet lukukelpoisia.

Ne haaleat nuotit kirjoitin käsin nuottipaperille, ja sanoitukset ja muut paperilaput naputtelin koneella. Merkitsin myös, jos jossain paperissa oli lisäyksiä tai reunahuomautuksia. Itse nuotit ja laatikko, joka oli noin 3 millimetrin vahvuista ruskeaa kartonkia, olivat siistejä. Niitä oli pidetty hyvin huolella.

Kun olin työni tehnyt, soitin Scandiaan. Sieltä käskettiin palauttaa laatikko Pitäjänmäelle, Arinatie 8 C. Siellä oli meneillään jonkun pop-bändin äänitys. Annoin laatikon nauhoitusta johtavalle henkilölle, joka laittoi sen lattialle, oviaukon vasemmalle puolelle. Lieneekö siellä vieläkin?

Sitä en pysty selittämään, mikä sai minut hieman yli kaksikymppisenä kopioimaan ne jälkeenjääneet paperit, mitä laatikossa oli. Joka tapauksessa en silloin ajatellut rahanmenoa, sillä kopioihin meni kolmen kuukauden vuokrarahat. Ehkä vastauksen antaa Unto Monosen sanoitus "Yön tummat siivet"-tangossa: "Kenties / kaikki onkin vain sattumaa, / koskaan / sitä tietää ei saa..."

Olen koko ikäni ollut kirjastojen suurkuluttaja-asiakas. Aineistoon tutustuminen johdatti minut P. Mustapään, Aila Meriluodon, Hannu Mäkelän ja Anja Vammelvuon runojen maailmaan. Etsin myös Helsingin Pääkirjastosta ja Töölön kirjastosta Tyyne Määttäsen runokirjaa. Kun ei löytynyt, menin Yliopistolliseen kirjastoon ja pyysin "Lehden uni"-runokirjaa. Virkailija kävi muka etsimässä, ja kertoi ettei löydy. Olin ollut jo silloin niin kauan töissä kirjapainossa, että tiesin jokaisen kirjapainon lähettävän yliopistokappaleet jokaisesta kirjasta. Niin määrää ikivanha laki. Kenties joskus vielä onnistunkin löytämään "Lehden uni"-runokirjan.

Vuosien mittaan aina välillä tutustuin Monos-aineistooni. Vuonna -82 isäni kuoli ja toiveeni oli kuulla hautajaisissa "Olit mennyt". Kanttori ei soittanut sitä, mutta onneksi pastori luki kyseisen runon siunauspuheessaan.

Kun 80-luvulla Perttu Hietasen säveltämä ensimmäinen Eino Leino-levy menestyi Vesa-Matti Loirin esittämänä, niin lähetin kopiot Loirille Monosen sävellyksistä Mustapään runoihin saatesanoilla: "Näistä saa upean LP-levyn "Loiri/Mononen/-Mustapää". Toiveeni ei ole toteutunut. 80-luvun lopulla tapasin Lapissa porokolarin yhteydessä Kultaisen Harmonikan voittajan Jukka Lampelan, ja kiitokseksi avusta lähetin kopiot "Kylmää tulta"-valssista ja "Aika surun häivyttää"-tangosta mainiten Monosen vaikuttaneen 60-luvulla Rovaniemellä. Eipä ole Souvarit levyttäneet näitä lauluja vielä.

Pyysin 90-luvun alussa erästä iisalmelaista yhtyettä opettelemaan ja soittamaan Nino Rotan kauniin sävellyksen "Elämän siteet". Koska pyyntöni ei ole toteutunut, en ole tarjonnut heille Monosen julkaisemattomiakaan.

Maanantaina 28.10.-96 Helsingin Sanomien Kulttuuri-sivu yllätti minut: komea patsas Unto Monoselle - ja yhdistyskin toiminut jo kolme vuotta. Yön yli mietittyäni etsin heti aamulla Petteri Pelkki-nimisen miehen puhelinnumeron ja soitin hänelle. Koska lehtijutussa mainittiin löydetyn noin 50 julkaisematonta sävellystä, kysyin onko Scandialta etsitty. Kuulemma on ja ei löydy. Vuosien aikana mielessäni onkin joskus käynyt ajatus, kuinka Monos-laatikko säilyy siellä: yritykset muuttavat, henkilöstö vaihtuu, omistuspohjatkin muuttuvat. Petterille kerroin minulta löytyvistä, ja hän oli jonkin verran kiinnostunut. Kysyin työnantajaltani luvan, ja niin seurasi parin päivän kopiointiurakka. Sen aikana ajattelin, etten ollut silloin 24 vuotta sitten aineistoa kopioidessani tuskastunut, vaikka jouduin aina välillä keskeyttämään työni opettajien ja muiden oppilaiden ottaessa kopioitaan.

Petteriltä saamani valokopion mukaan viime syksynä on ollut Turun Sanomissa "etsintäkuulutus" Mustapään runoihin syntyneistä Monosen sävellyksistä. Se ei tullut silloin tietooni, mutta olisin saanut viestin, mikäli se olisi luettu esimerkiksi Iskelmäradiossa Ilpo Hakasalon mainiossa Monosen syntymän 65-vuotisjuhla-ohjelmassa.

Joka tapauksessa olen iloinen siitä, että minulla on ollut tilaisuus luovuttaa nuo kaivatut teokset yhdistykselle. Olen varma siitä, että ne saavat huolellisen kohtelun, ja että niiden parhaimmisto tulee julkisuuteen pätevien esittäjien tulkitsemana.

Toukokuussa -68 oli Me Naiset-lehdessä Monosen haastattelu, jossa Mononen toteaa: "Mutta kuitenkin minä uskon tehneeni myös pari sellaista kappaletta, joita soitetaan vielä silloinkin, kun minua ei enää ole." Aavistiko Mononen loppunsa? Joka tapauksessa hän oli kirjoittanut puhtaaksi Mustapää-, Mäkelä- ja Vammelvuo-laulut nuottiarkeille. Mitään erillisiä luonnostelmia niihin ei ole löytynyt. Jäljellä ovat nyt vain itse sävellykset — kohtalon oikusta, mikä sopiikin Unto Monosen persoonaan ja elämänkaareen.

Tapio Rautavaara ei laulanut muita tangoja kuin Ruusuja lurjukselta. Viimeisessä haastattelussa tv-ohjelmaa varten häneltä kysyttiin, mikä on tärkeintä elämässä. Vakaaseen tyyliinsä Rautavaara vastasi verkkaisesti:

"Mielenrauha. . . . Niin juuri ... mielenrauha."

Siinäkö meille on lyhyesti ja ytimekkäästi määritelty "Satumaa". Se seikka laatikollisesta ainakin varmistui, että Satumaan alku- ja välisoitto ovat Unto Monosen säveltämiä. Kuuluisa alkusoitto esiintyy Tango Amor-nimisessä tangossa, josta Mononen lienee sen valinnut Satumaan uuteen versioon. Mielenkiintoisia ovat myös erilaiset "Yön hiljaisuudessa"-nimiset sävellykset, sävellysrypäs "Kadonnut nuoruus", "Kaukainen tähti" ja lopullisesti nimellä "Tähdet silmissäsi" levytetty tango. Sateen tangon alkusoitto on Tango Triste-nimisessä sävellyksessä, ja Yön tummat siivet on useina versioina.

Mielestäni tämä laaja materiaali kumoaa sen tarinan, että Unto Mononen sävelsi yöllä ja humalassa. Yöllä varmasti, sitä en epäile, mutta nuoteista ei löydy merkkiäkään siitä, että ne olisi kirjoitettu humalassa. Papereissa ei ollut edes mitään tahroja. Unto Mononen näyttää suhtautuneen teoksiinsa vakavasti ja kunnioituksella. Tehkäämme me samoin.


(© Esko Rönkkö. Esitelmä pidetty 23.11.1996 Unto Mononen-yhdistys ry:n kokouksessa Salkolan motellissa)

   Takaisin Eskon Puumerkki-sivulle