"Viimeisestä illasta"

Unto Mononen sävelsi viimeisen elinvuotensa aikana yksitoista P. Mustapään runoa. Eräs näistä oli "Viimeisestä illasta". Sävellysvuosi on siis 1968. Hän on tehnyt peräti kaksi versiota, jotka eroavat hieman toisistaan.

Fazer-Musiikki Oy julkaisi 1986 Kaj Chydeniuksen sävellyksen samaan runoon. Mikä on sovittaja Jaakko Salon osuus Chydeniuksen sävellyksen levytettyyn versioon, ei ole tarkasti tiedossani, mutta TV-haastattelussa Salo kertoi tehneensä muutoksia (samoin kuin teki aikoinaan Monosen klassikoiksi tulleisiin tangoihin). Joka tapauksessa säveltäjät tekivät teoksensa todennäköisesti tietämättä toistensa sävellyksistä.

Chydeniuksen tangoa luonnehtisin nasevaksi, argentiinalais-tyyppiseksi. Mononen sen sijaan jakaa A-osan ensimmäiset lauseet kahteen osaan. Tutkiessani ihmettelin ensin tätä seikkaa, mutta nyt luulen ymmärtäväni hänen tarkoituksensa. Hän on tietoisesti painottanut lauseitten alkua, ja loppuosa vain täydentää sanomaa. Kukaan ei varmaankaan epäile, etteikö Mononenkin olisi voinut säveltää lauseita kokonaisuuksiksi, laajoiksi melodiakaariksi kuten hän on tehnyt A-osan loppupuolella. Tämä loppuosa lataa tunnelmaa runon avainlauseeseen: "Olet kaunis, Marquerita". Chydeniuksen avainlauseessa alkuosa lataa kiihkeyttä ja dramatiikkaa samalla h-sävelellä pysyvä sävelkulku:

Mononen panee pääpainon sanalle "kaunis", ja ‘räväyttää’ melodiakaaren, jonka laajuus on yli oktaavin, ja jonka loppupuoleltaan laskeva sointukulku kuvaa sattuvasti runon tunnelmaa:

 

Chydeniuksen sävellyksen välisoitto pohjautuu "Olet kaunis, Margerita"-aiheeseen. (Tosiaankin: Chydeniuksen versiossa on Margerita!) Monosen välisoitto maalailee pisteellisillä puolinuoteilla ja kahdella kahdeksasosa-nuotilla, kunnes lopulta purkautuu suomalaisille tangoille tyypillisen daktyyli-rytmin kautta perussäveleen.

Kokonaisuus on Chydeniuksen sävellyksessä mielestäni jämäkkä, suoraviivaisempi, kun taas Monosen melodia on laulavampi ja sävelmän pisteellisten nuottien ansiosta tukee hyvin runon tekstiä ja kaihoisaa sanomaa. Eino Grönin tulkinta Chydeniuksen "Viimeisestä illasta" on kuulunut suosikkitangoihini. Nyt odotan mielenkiinnolla, milloin Monosen säveltämä Marquerita on viulusooloineen kuultavissa.

Esko Rönkkö



   Takaisin Eskon Puumerkki-sivulle